Sapattivapaa 2011 vuosi elämän suurena kohokohtana

Rovaniemen Kohtauspaikan projekti päättyi vuoden vaihteessa, josta jäin sapaattivapaalle. Rovaniemen työttömien yhdistys on työllistänyt 15 vuotta työttömiä erillaisiin työtehtäviin. Tämä on upea osoitus siitä, että työttömät voivat omatoimisesti järjestää keskenään myös toisilleen työtä.

Ongelma on vain siinä, että viranomaiset eivät ymmärrä lähtökohtia joista yhdistyksen aktiivit työtä tekevät. Jatkuvasti pannaan uusia velvoitteita, joita vastaavia ei sitten vaadita "omilta" projekteilta. Projektin vetäjä on puun ja kuren välissä, kun yhdistyksen pitäisi tuottaa tuloja sen verran, että homma pyörii ja työvoimahallinto vaatii työllistämään kaikki parhaat työntekijät yrityksiin.

Vuosi 2011 alkoi tammikuussa matkalla Rovaniemen ystävyyskaupunkiin Kiinan Harbiniin. Rovaniemen valtuuskunta osallistui mm. Harbinin jäänveistokaupungin avajaisiin ja sen mahtavaan ilotulitukseen. Harbinin kaupunki ja liike-elämä rakentaa vuosittain jääkaupungin, jonka rakentamiseen osallistuu 16 000 työntekijää.

Rovaniemen kaupunki on sopinut, että Harbin on Joulupukin virallinen edustaja Kiinassa. Rovaniemen kaupunki ja Joulupukki saavat laajasti "ilmaista" mainontaa Kiinan medioissa. Rovaniemiläisillä yrityksillä on myöskin tuotantolaitoksia Kiinassa.

Kevään aikana järjestettiin eduskuntavaalit, joissa olin Perussuomalaisten ehdokkaana. Vaalikampanja oli ainutlaatuinen kokemus, jona aikana kävin matkailuautolla kaikissa Lapin kunnissa. Perussuomalaiset saivat vaaleissa myös Lapissa JYTKY:n yli 20%:a äänistä ja minäkin menestyin kohtalaisesti 1123 äänellä.

Odotukset olivat tietenkin suuremmat, mutta kansandemokraattinen menneisyyteni oli hyvä lyömäase yhtä hyvin omille, kuin muidenkin puolueiden kilpailijoille. Kampanja satoine keskusteluineen oli kuitenkin kokemisen arvoinen ja useita tuttavuussuhteita syntyi, jotka ovat jatkuneet netissä ja muilla areenoilla.

Tässä olemme Kampanjan "määränpäässä" Kaamasessa. Ajokilometrejä kertyi tuhansia ja monet kävivät kahvilla juttelemassa päivän ajankohtaisista asioista. Suurin huoli oli se, että miten käy Suomen ja joudummeko maksamaan Kreikan, Italian, Espanjan... velkoja. Mitä pohjoisenpaan noustiin, sen kriittisemmäksi kävivät puheet. Saamelaiset yllätti ja se, että nimenomaan he tykkäsivät Perussuomalaisesta puolueena.

Keväällä vaalien jälkeen kävin tutustumassa Posion yhteismetsän tonttitarjontaan Kiekkikairassa ja Julmajärvellä. Ihastuin kairaan heti paikalla ja ryhdyin suunnittelemaan mökkiä yhdessä serkkupoika Tapani Tolkkisen kanssa, joka on liikkunut alueella vuosia ja tuntee kairan perikotaisesti.

Olen käynyt rakennusalan koulutuksen nuoruudessa ja nyt oli hyvä aika palauttaa nämä taidot. Piirustukset hyväksyi Posion kunta ja erillistä "insinööriä" niiden piirtämiseen ei tarvittu.

Kesä-heinäkuussa "veistimme" kehikko-osan Simojärvellä Vanttausjärven vanhoista vuolupuista. Hirsityötä olin tehnyt aijemmin ammattikoulussa kirveellä ja myöhemmin jonkin verran moottorisahalla. Nyt tuokin taito piti opetella uudelleen. Oli mahtavaa kymmeniä vuosia jatkuneen projektiyön jälkeen ryhtyä ruumiilliseen työhön. Hellekesä myös siivitti työntekoa ja sen parissa sai jopa fiilistellä.

Vanttausjärven tontilta siirsimme pienen punaisen mökin Julmajärvelle työmaa-ajan asunnoksi. Kesän aikana mökki olikin kovassa käytössä ja se istui vanhaan metsään kuin nenä päähän. Lukemattomat nuotioillat ja Julman suuret savustetut siiat antoivat vauhtia rakentamiseen. Paikalla kävi porukkaa ihan Helsinkiä myöten.

Elokuun alussa purimme kehikon ja siirsimme sen Julmajärvelle. Heti rakennusluvan 17.8.2011 saatuamme ryhdymme pystyttämään rakennusta. Rakennustyöt eteni nopeasti, koska olimme tehneet kaikki runko-osat valmiiksi ja tarvittiin paikanpäällä "vain kasaaminen".
Rakennustarkastaja kehui valitsemaamme rakennuspaikkaa tontin parhaaksi, mutta hieman epäili rakennetta, jossa on hirttä ja parrurunkoa. Sitä mekin myös suunnitteluvaiheessa hieman aprikoimme.

Syyskuun lopulla tupa oli siinnä kunnossa, että voimme muuttaa kamppeet pienestä punaisesta mökistä rakennuksen hirsiosaan. Ja mikäpä oli muuttaa, kun tuvassa komeili upouusi Sissi-kamina lasiluukkuineen sekä seinällä Murmanskin aluetaidemuseosta hankittu kalastaja kangastaulu. Tapani purki suvun vanhan pikkupirtin patinoimat seinälaudat, jotka lyötiin tuvan kattoon.

Marraskuussa metsäpirtti oli lähes valmis. Joulukuun alussa saimme saunan lauteineen valmiiksi ja ensimmäiset löylyt otettua. Vielä on laittamatta hirsipaneelit mökin lasitettuun parviosaan. Se ei kuitenkaan, estä majoittumasta myös terassille, koska tuulilevyt ovat sisäseinällä ja paneelit katossa sekä lämpöeristettä paksusti lattioissa, seinissä ja katolla.

Rakennusvaiheen aikana kalastaminen ja ympäröivään luontoon tutustuminen jäi vähäiseksi.Nyt kun metsäpirtti on valmis voimme talvella kelkkailla ja tehdä pilkkiretkiä vaikkapa tuntureihin, jota kymmenen kilometrin säteellä on 6 ja järviä sekä lampia toista kymmentä. Kesällä voimme kalastella joissa ja järvissä sekä tehdä vaellusretkiä ympäröiviin tuntureihin. Syksyllä on metsästyksen aika ja nähtäväksi jää syntyykö mökkiläisten keskuudessa vaikkapa yhteinen hirviporukka.

Hienoa on myös se, että Posion yhteismetsä on rauhoittanut hakkuut Julmajärven ympäristöstä kokonaan ja voimme asustaa metsämökkiä ympäröivän vanhan metsän keskellä. Hieman arvelluttaa tuulipuiston rakentamissuunnitelmat seudulle. Seuraamme asuukkaina suunnitelmien etenemistä tarkaan, vaikka positiivisesti suhtaudummekin tuulivoimaloihin.

Vuoden 2011 viimeisenä päivänä Simojärvi oli höölillä päällä ja antoi verkkoihin 10 kiloa taimenta. Jäät tänävuonna ovat niin heikot, että edes suurelle Näskänselälle ei ole menemistä. Toisin oli edellisenä vuonna kun jää oli niin paksua, että jo marraskuussa ajelimme maasturilla järveä pitkin poikin.

Vuodet eivät ole veljiä keskenään -sanotaan.

Tässäpä teille Euroopan pienin (nyrkin kokoinen) pöllö -Varpuspöllö, joka viihtyy vanhoissa metsissä ja niiden seurassa, jotka ymmärtävät kuunnella syysilloissa sen kaunista ääntä.

Yhteenvetona vuodesta 2011 voi sanoa, että se jää mieleen elämäni kohokohtana, kun sai tehdä ruumiillista työtä ja palauttaa uinuvat taidot takaisin hyödyntämään omaa tulevaa elämää.

Varsinainen tähtihetki sattui Sarvilammella, kun sain 40 vuoteen tammukan. Että arvaa kuinka hyvältä se maistui syötynä ja mielessä.

Lopuksi yksi lemppareista Hiski Salomaan "Vapauden kaiho", jota taisi tulla laulettua nuotiolla kesän aikana useamman kerran.